Valmentajan Ajatuksia
sunnuntai 30. lokakuuta 2016
maanantai 20. lokakuuta 2014
Minulla on valta, miten sitä käyttäisin?
Minulla on erään yrityksen toimitusjohtaja asiakkaana, joka on noussut organisaatiossa asiantuntijasta esimieheksi ja tästä asemasta edelleen toimitusjohtajaksi. Valitsimme valmennuksemme tavoitteeksi ja teemaksi "Minulla on nyt valta tehdä asioita, miten sitä käyttäisin?". Häntä oli esimiehenä harmittanut se, että yritystä ei johdettu hänen mieleisellään tavalla. Hänet valittiin toimitusjohtajaksi ja hän sai vallan. Järkevänä ihmisenä hän ymmärsi tehtävän haasteellisuuden ja halusi ulkopuolisen valmentajan sparraamaan ja valmentamaan häntä.
Tämä sai minut pohtimaan tätä kysymystä ja lukemaan kirjallisuutta liittyen valtaan.
Miten valta näkyy?
Perinteinen näkemys vallasta on se, että asema määrittää, kuka saa käyttää valtaa. Sillä, jonka vastuualue on korkeimmalla organisaatiossa, nähdään olevan eniten valtaa. Valtaa pidetään silloin osana organisaation rakenteita ja keskeisintä on, kuka saa tehdä päätökset. Tuntuu varmaan tutulta? Valta ei silloin näy vain hierarkiassa, vaan myös arkisimmissa asioissa kuten siinä, kenen työhuone on toimiston ylimmässä kerroksessa, kenellä on suurin työhuone ja pöytä, kuka istuu missäkin kohtaa kokouspöytää ja kenelle annetaan viimeinen sana.
Pärjääkö vallankäyttäjä pelkällä asemalla?
Ann Selin kirjassa Hyvä paha valta: ”Sillä ei pärjää, että lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo, että jäsenemme vaativat sitä ja tätä. Sen sijaan on osattava asiansa ja kyettävä perustelemaan vaatimuksensa tavalla, joka ymmärretään.”
Hyvän argumentoinnin lisäksi Ann Selin painottaa selkeyttä, aitoutta ja rehellisyyttä. ”Olen oppinut kiteyttämään perusviestini pariin lauseeseen. Näin saan herätettyä huomion. Jos alkaisin laverrella, kukaan ei kuuntelisi minua. Sanon sen jälkeen kolme pointtia, jotka koskevat kyseistä asiaa. Jos en siihen pysty, viesti on epäselvä myös itselleni.”
Pelkällä asemalla ei pärjää, tarvitaan myös muuta.
Tärkeää on, miten kohtelet muita
Negatiivisen vallankäytön tunnistaa selvästi, kun tuntee tulleensa sen kohteeksi. Sen sijaan vallankäytön määrittely on vaikeampaa. Mistä vallankäytön kokemuksissa sitten on kyse?
Kokemus vallasta syntyy silloin, kun kohtaamme muita ihmisiä. Se on tunne siitä, miten tulee kohdelluksi. Avainkysymys on, huomataanko ja saako vaikutusmahdollisuuden. Jos saa osallistua ja olla mukana, kokee tilanteen hyväksi yhteistyöksi ja johtamiseksi. Ei vallankäytöksi. Jos sen sijaan ei tule kuuluksi eikä pääse vaikuttamaan, tuntuu siltä, että kohdeltiin väärin. Ohitettiin, käskettiin, pakotettiin, ei edes keskusteltu. Siis käytettiin valtaa negatiivisessa mielessä. Estettiin tekemästä jotakin tai ohjattiin johonkin suuntaan, jota ei pitänyt hyvänä.
Valta siis syntyy ja rakentuu sosiaalisissa tilanteissa vuorovaikutuksen keinoin. Kokemus vallankäytöstä on tunne siitä, miten tulee kohdelluksi ja millaisen mahdollisuuden saa vaikuttaa. Siksi yksi tärkeimmistä vaikuttamiskeinoista on se, millainen suhde on muihin ihmisiin. Kiinnostuuko muista, välittääkö, ottaako heidät aidosti mukaan pohtimaan ja toteuttamaan. Ann Selinin kirjaan haastateltu Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri toteaakin, että vallankäytössä ei ole kyse vahvimman vallasta vaan vastuun kulttuurista ja yhteisestä päätöksenteosta. ”Se vaatii johtajalta myös empatiaa ja inhimillisyyttä.”
Käytä valtaa oikeudenmukaisesti
Vain tekemällä yhteistyötä ja antamalla vaikutusmahdollisuuksia voi saada aikaan jotakin, joka kestää. Jos toimii yksin, ohi muiden, menettää yhteisön arvostuksen ja luottamuksen. Keskustele, osallista ja varmista, että henkilöt joita päätökset koskevat tulevat kuulluksi. Selvitä, mikä on omalle organisaatiollesi ja sen ihmisille merkityksellistä, ja ota se huomioon käytännön teoissa. Valta ei ole vain puhetta, vaan näkymistä, tekoja ja työtä.
Tärkeä osa vallankäyttäjän taitoja on myös se, ettei pidä itseään kaiken tietävänä ja erehtymättömänä. Kuten luottamuksessa, onnistuneessa ja hyvässä vallankäytössä on kyse siitä, että puheet ja teot ovat yhtä. "Älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon" mentaliteetti ei herätä luottamusta ja arvostusta, vaan pelkästään raivoa kanssaihmisissä.
Yhtä tärkeää kuin se, että tunnistaa oman vallankäyttönsä ja pyrkii oikeudenmukaisuuteen, on se, että tietoisesti välttää vallan väärinkäyttöä.Ymmärrä, ettet ole korvaamaton. Muista, että periksi antaminen voi joskus olla tärkeää lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Tämä sai minut pohtimaan tätä kysymystä ja lukemaan kirjallisuutta liittyen valtaan.
Miten valta näkyy?
Perinteinen näkemys vallasta on se, että asema määrittää, kuka saa käyttää valtaa. Sillä, jonka vastuualue on korkeimmalla organisaatiossa, nähdään olevan eniten valtaa. Valtaa pidetään silloin osana organisaation rakenteita ja keskeisintä on, kuka saa tehdä päätökset. Tuntuu varmaan tutulta? Valta ei silloin näy vain hierarkiassa, vaan myös arkisimmissa asioissa kuten siinä, kenen työhuone on toimiston ylimmässä kerroksessa, kenellä on suurin työhuone ja pöytä, kuka istuu missäkin kohtaa kokouspöytää ja kenelle annetaan viimeinen sana.
Pärjääkö vallankäyttäjä pelkällä asemalla?
Ann Selin kirjassa Hyvä paha valta: ”Sillä ei pärjää, että lyö nyrkkiä pöytään ja sanoo, että jäsenemme vaativat sitä ja tätä. Sen sijaan on osattava asiansa ja kyettävä perustelemaan vaatimuksensa tavalla, joka ymmärretään.”
Hyvän argumentoinnin lisäksi Ann Selin painottaa selkeyttä, aitoutta ja rehellisyyttä. ”Olen oppinut kiteyttämään perusviestini pariin lauseeseen. Näin saan herätettyä huomion. Jos alkaisin laverrella, kukaan ei kuuntelisi minua. Sanon sen jälkeen kolme pointtia, jotka koskevat kyseistä asiaa. Jos en siihen pysty, viesti on epäselvä myös itselleni.”
Pelkällä asemalla ei pärjää, tarvitaan myös muuta.
Tärkeää on, miten kohtelet muita
Negatiivisen vallankäytön tunnistaa selvästi, kun tuntee tulleensa sen kohteeksi. Sen sijaan vallankäytön määrittely on vaikeampaa. Mistä vallankäytön kokemuksissa sitten on kyse?
Kokemus vallasta syntyy silloin, kun kohtaamme muita ihmisiä. Se on tunne siitä, miten tulee kohdelluksi. Avainkysymys on, huomataanko ja saako vaikutusmahdollisuuden. Jos saa osallistua ja olla mukana, kokee tilanteen hyväksi yhteistyöksi ja johtamiseksi. Ei vallankäytöksi. Jos sen sijaan ei tule kuuluksi eikä pääse vaikuttamaan, tuntuu siltä, että kohdeltiin väärin. Ohitettiin, käskettiin, pakotettiin, ei edes keskusteltu. Siis käytettiin valtaa negatiivisessa mielessä. Estettiin tekemästä jotakin tai ohjattiin johonkin suuntaan, jota ei pitänyt hyvänä.
Valta siis syntyy ja rakentuu sosiaalisissa tilanteissa vuorovaikutuksen keinoin. Kokemus vallankäytöstä on tunne siitä, miten tulee kohdelluksi ja millaisen mahdollisuuden saa vaikuttaa. Siksi yksi tärkeimmistä vaikuttamiskeinoista on se, millainen suhde on muihin ihmisiin. Kiinnostuuko muista, välittääkö, ottaako heidät aidosti mukaan pohtimaan ja toteuttamaan. Ann Selinin kirjaan haastateltu Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri toteaakin, että vallankäytössä ei ole kyse vahvimman vallasta vaan vastuun kulttuurista ja yhteisestä päätöksenteosta. ”Se vaatii johtajalta myös empatiaa ja inhimillisyyttä.”
Käytä valtaa oikeudenmukaisesti
Vain tekemällä yhteistyötä ja antamalla vaikutusmahdollisuuksia voi saada aikaan jotakin, joka kestää. Jos toimii yksin, ohi muiden, menettää yhteisön arvostuksen ja luottamuksen. Keskustele, osallista ja varmista, että henkilöt joita päätökset koskevat tulevat kuulluksi. Selvitä, mikä on omalle organisaatiollesi ja sen ihmisille merkityksellistä, ja ota se huomioon käytännön teoissa. Valta ei ole vain puhetta, vaan näkymistä, tekoja ja työtä.
Tärkeä osa vallankäyttäjän taitoja on myös se, ettei pidä itseään kaiken tietävänä ja erehtymättömänä. Kuten luottamuksessa, onnistuneessa ja hyvässä vallankäytössä on kyse siitä, että puheet ja teot ovat yhtä. "Älä tee niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon" mentaliteetti ei herätä luottamusta ja arvostusta, vaan pelkästään raivoa kanssaihmisissä.
Yhtä tärkeää kuin se, että tunnistaa oman vallankäyttönsä ja pyrkii oikeudenmukaisuuteen, on se, että tietoisesti välttää vallan väärinkäyttöä.Ymmärrä, ettet ole korvaamaton. Muista, että periksi antaminen voi joskus olla tärkeää lopullisen tavoitteen saavuttamiseksi.
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Y, Z sukupolvi, nettisukupolvi, diginatiivit - pitääkö uusia sukupolvia johtaa eri tavalla?
Työelämään on tullut sukupolvi, joka poikkeaa varsin paljon
edellisistä sukupolvista. Tätä tietokoneiden ja matkapuhelimien
aikakaudella kasvanutta sukupolvea on alettu kutsua Y-sukupolveksi
(1980-1990 syntyneet). Tämän sukupolven työntekijät hallitsevat
uudet tekniikat paremmin ja ovat koulutetumpia kuin edeltävät
sukupolvet. Heidän elämäntapansa ja arvonsa ovat sellaisia, että
ne eivät helposti istu perinteiseen tapaan toimia työelämässä.
Itse olen työskennnellyt it-alalla lähes koko ikäni, jossa
tällaisia henkilöitä on työskennellyt jo pidemmän aikaa. Samoin
olen opettanut yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa Y ja myös Z
sukupolvien nuoria.
Y-sukupolven edustajat ovat teknisesti osaavia, verkostoitumistaitoisia ja yhteisöllisiä erilaisissa sosiaalisissa medioissa. Oman kokemukseni mukaan, jota monet tutkimukset myös tukevat, he ovat myös kiihkeitä ja kärsimättömiä. He ovat monesti myös yrittäjähenkisiä ja omiin kykyihin luottavia. Yhteenvetona voisi kuvata, että Y-sukupolven työntekijät ovat urbaanin ja globaalin markkina- ja mediakulttuurin kasvatteja. He elävät globaalissa maailmassa, jossa tietotekniikka kaikkine herkkuineen on itsestäänselvyys.
Y-sukupolven edustajat suhtautuvat työhön ja työelämään hyvin eri tavoin kuin aiemmat sukupolvet. Heille työelämä ja ura ovat monesti oman minän toteuttamisen jatkeita, eivätkä he rakenna elämää uran varaan. He tekevät töitä elääkseen eivätkä elä tehdäkseen töitä. Työpaikalla on oltava mukavaa, on oltava hyvä esimies ja työilmapiiri. Eteneminen samoinkuin vastuullisten tehtävien on tultava nopeasti.
Miten sitten tällaisia henkilöitä tulee johtaa?
Koska Y-sukupolven työntekijät ovat myös hyvin yksilökeskeisiä, esimiehen tulee olla kiinnostunut "diginatiivista" kokonaisena ihmisenä, ei pelkkänä osana työntekijäjoukkoa. Esimiehen tulee myös tietää mistä kukakin henkilö motivoituu. Työympäristöön on myös syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Erilaiset digitaaliset kommunikointikanavat keskusteluun ja yhteydenpitoon ovat tärkeitä. Tällainen työntekijä ei myöskään pidä tiukista säännöllisistä työajoista, vaan esimiehen tulee luoda erilaisia malleja työaikoihin ja työn tekemisen tapoihin. Esimiehen on osattava kunnioittaa, kuunnella, välittää, innostaa, valmentaa ja kehittää laumasieluisia yksilöitä.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että esimiehellä tulee olla aikaa keskittyä kuhunkin alaiseensa yksilönä. Täpötäysi kalenteri on raivattava ja keskityttävä siihen mikä on tärkeää, eli esimiestyöhön.
Työelämään on tulossa on myös Z-sukupolvi, miten heitä johdetaan?
Z-sukupolven nuoret (1990 luvun jälkeen syntyneet) ovat kasvamassa aikuiseksi maailmasssa, joka on vieläkin epävarmempi, nopeampi ja monimutkaisempi. Sähköinen media on tuonut heille erilaisia todellisuuskuvia, viihteellisyyttä, pelejä ja kuluttajuutta. Nämä henkilöt kaipaavat vain puitteita toimia sekä haasteita ja tilaa hengittää. Työantajan maine on heille erityisen tärkeä, samoinkuin ympäristöön liittyvät arvot. Nämä nuoret haluavat entistä enemmän olla mukana työpaikassa, jonka esimiesten arvoihin voidaan samaistua.
Merkityksellisyys on Z-sukupolvelle oleellinen asia. Siksi olisi tärkeää pukea yrityksen tarina sellaiseen muotoon, että se antaa ihmisen työlle merkityksen. Turha johtaminen on heidän kanssaan pantava piiloon ja pönötys pois. Janne Tienari ja Rebecca Piekkari tuovat kirjassaan "Z ja epäjohtaminen" termin epäjohtaminen. Tämä johtamisen malli liitetään vahvasti Z-sukupolven tulemiseen työmarkkinoille.
Epäjohtaminen on kokonaisvaltainen tapa katsoa maailmaa, johtamistyyli, jossa johtaja ei etsi omaa arvoaan vaan pikemminkin tuottaa sitä johdettavilleen. “Oikeaoppinen” Z-sukupolven johtaja on tarinan käsikirjoittaja, roolittaja ja näyttämön rakentaja, pääosan esittäjä mutta silti ei koskaan itse parrasvaloissa.
”Epäjohtamisen voi lopulta kitetyttää ikuiseksi tasapainoiluksi kahden fundamentaalisen tekijän välillä: kehysten ja vapauden. Epäjohtaminen on kehysten luomista yhteiselle toiminnalle. Se on johdonmukaista tavoitteista sopimista – ja tarinan punomista.”
Eikö tämä ole juuri sellaista johtamista, jota me kaikki kaipaamme?
Y-sukupolven edustajat ovat teknisesti osaavia, verkostoitumistaitoisia ja yhteisöllisiä erilaisissa sosiaalisissa medioissa. Oman kokemukseni mukaan, jota monet tutkimukset myös tukevat, he ovat myös kiihkeitä ja kärsimättömiä. He ovat monesti myös yrittäjähenkisiä ja omiin kykyihin luottavia. Yhteenvetona voisi kuvata, että Y-sukupolven työntekijät ovat urbaanin ja globaalin markkina- ja mediakulttuurin kasvatteja. He elävät globaalissa maailmassa, jossa tietotekniikka kaikkine herkkuineen on itsestäänselvyys.
Y-sukupolven edustajat suhtautuvat työhön ja työelämään hyvin eri tavoin kuin aiemmat sukupolvet. Heille työelämä ja ura ovat monesti oman minän toteuttamisen jatkeita, eivätkä he rakenna elämää uran varaan. He tekevät töitä elääkseen eivätkä elä tehdäkseen töitä. Työpaikalla on oltava mukavaa, on oltava hyvä esimies ja työilmapiiri. Eteneminen samoinkuin vastuullisten tehtävien on tultava nopeasti.
Miten sitten tällaisia henkilöitä tulee johtaa?
Koska Y-sukupolven työntekijät ovat myös hyvin yksilökeskeisiä, esimiehen tulee olla kiinnostunut "diginatiivista" kokonaisena ihmisenä, ei pelkkänä osana työntekijäjoukkoa. Esimiehen tulee myös tietää mistä kukakin henkilö motivoituu. Työympäristöön on myös syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Erilaiset digitaaliset kommunikointikanavat keskusteluun ja yhteydenpitoon ovat tärkeitä. Tällainen työntekijä ei myöskään pidä tiukista säännöllisistä työajoista, vaan esimiehen tulee luoda erilaisia malleja työaikoihin ja työn tekemisen tapoihin. Esimiehen on osattava kunnioittaa, kuunnella, välittää, innostaa, valmentaa ja kehittää laumasieluisia yksilöitä.
Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että esimiehellä tulee olla aikaa keskittyä kuhunkin alaiseensa yksilönä. Täpötäysi kalenteri on raivattava ja keskityttävä siihen mikä on tärkeää, eli esimiestyöhön.
Työelämään on tulossa on myös Z-sukupolvi, miten heitä johdetaan?
Z-sukupolven nuoret (1990 luvun jälkeen syntyneet) ovat kasvamassa aikuiseksi maailmasssa, joka on vieläkin epävarmempi, nopeampi ja monimutkaisempi. Sähköinen media on tuonut heille erilaisia todellisuuskuvia, viihteellisyyttä, pelejä ja kuluttajuutta. Nämä henkilöt kaipaavat vain puitteita toimia sekä haasteita ja tilaa hengittää. Työantajan maine on heille erityisen tärkeä, samoinkuin ympäristöön liittyvät arvot. Nämä nuoret haluavat entistä enemmän olla mukana työpaikassa, jonka esimiesten arvoihin voidaan samaistua.
Merkityksellisyys on Z-sukupolvelle oleellinen asia. Siksi olisi tärkeää pukea yrityksen tarina sellaiseen muotoon, että se antaa ihmisen työlle merkityksen. Turha johtaminen on heidän kanssaan pantava piiloon ja pönötys pois. Janne Tienari ja Rebecca Piekkari tuovat kirjassaan "Z ja epäjohtaminen" termin epäjohtaminen. Tämä johtamisen malli liitetään vahvasti Z-sukupolven tulemiseen työmarkkinoille.
Epäjohtaminen on kokonaisvaltainen tapa katsoa maailmaa, johtamistyyli, jossa johtaja ei etsi omaa arvoaan vaan pikemminkin tuottaa sitä johdettavilleen. “Oikeaoppinen” Z-sukupolven johtaja on tarinan käsikirjoittaja, roolittaja ja näyttämön rakentaja, pääosan esittäjä mutta silti ei koskaan itse parrasvaloissa.
”Epäjohtamisen voi lopulta kitetyttää ikuiseksi tasapainoiluksi kahden fundamentaalisen tekijän välillä: kehysten ja vapauden. Epäjohtaminen on kehysten luomista yhteiselle toiminnalle. Se on johdonmukaista tavoitteista sopimista – ja tarinan punomista.”
Eikö tämä ole juuri sellaista johtamista, jota me kaikki kaipaamme?
keskiviikko 20. elokuuta 2014
Työskentele fiksummin, älä enemmän!
Ammattilaisena kehittyminen ja uralla nousu on tärkeää. Saatat tehdä tämän eteen tosi pitkää päivää. Kuitenkin, tämä voi väsyttää ja stressata sinua niin, että et ehkä saavutakaan sitä mitä haluat. Kysymys onkin siitä, miten työskentelet eikä kuinka paljon työskentelet. Seuraavassa on viisi ohjetta, jotka saattavat auttaa sinua työskentelemään fiksummin, ei enemmän.
Suunnittele
Teetkö näin? Menet työn ääreen aamulla virkeänä ja täynnä työnintoa - mutta sitten istahdat "vain muutamaksi minuutiksi" ja tarkistat sähköpostisi. Ennenkuin huomaatkaan, olet kuluttanut kaksi ensimmäistä ehkä tehokkainta tuntiasi käytännössä tekemättä mitään.
Mikä sitten neuvoksi? Tee edellisenä päivänä päivän päätteeksi yksinkertainen suunnitelma siitä, mitä teet seuraavana päivänä. Laita tämä näkyvälle paikalle niin että näet sen heti seuraavana päivänä tullessasi töihin. Tee tätä jonkin aikaa niin huomaat kuinka tehokas tämä tapa on.
Aseta pieniä ja suuria tavoitteita
Pelkkä suunnitelma ei riitä, sinun pitää kyetä myös seuraamaan suunnitelmaasi. Aseta pieniä tavoitteita, mitä sinun pitää saada aikaiseksi tiettynä päivänä tai viikkona. Palastelemalla suurempia tavoitteita pieniksi päivän mittaisiksi palasiksi auttavat sinua saavuttamaan suuremmat tavoitteesi.
Pidä pieniä taukoja ja kävele
Suunnittele päivääsi pieniä taukoja lounasta, ehkä pientä iltapäiväkävelyä tms. varten. Se antaa aivoillesi pienen hetken levätä ja jaksat paljon paremmin. Käytä sähköposteihin vastaamiseen 10 minuuttia aamulla, 10 minuuttia lounaan jälkeen ja 10 minuuttia päivän päätteeksi sensijaan että tekisit ne kaikki yhdellä kertaa. Tai, sensijaan että vastaat sähköpostiin, nouse ylös ja kävele henkilön luo keskustelemaan asiasta.
Delegoi aina kun pystyt
Jos vain mahdollista, delegoi joitakin tehtäviäsi. Aina se ei ole mahdollista, mutta mieti tätä asiaa silloin tällöin. Delegoimalla saat ehkä jonkun henkilön motivaation kasvamaan ja itsellesi aikaa keskittyä tavoitteitesi kannalta tärkeisiin asioihin.
"Ota iisisti"
Jos olet täydellisyyttä tavoitteleva, kuten monet meistä ovat, on mahdollista että olet asettanut rimasi kovin korkealle. Tämä koskee ehkä sitä että kaikki työt pitää tehdä ajallaan. Tämä ei tarkoita, ettei aikatauluista pidettäisi kiinni, vaan kannattaa aika ajoin tarkastella, ovatko nämä aikataulut realistisia. Jos vain mahdollista, kannattaa vähän löysätä niitä. Jos siihen pystyt, voit paremmin keskittyä tekemään projektiasi. Palastele projektisi pienemmiksi tehtäviksi ja keskity noihin tehtäviin sensijaan että keskittyisit suureen, joskus mahdottomalta tuntuvaan kokonaisuuteen.
Aseta rajoja
Nykyajan teknologia antaa mahdollisuuden olla töissä koko ajan, silloinkin kun ei oikeasti olla.
Kun lähdet töistä, sulje ovi myös mielessäsi. Älä ota töitä kotiin, älä hoida työpuheluja vapaa-aikanasi. Jos priorisoit henkilökohtaisen elämäsi ykköseksi, se itse asiassa edistää paremmin henkilökohtaista kehittymistäsi kuin olemalla koko ajan näennäisesti töissä.
Ja koeta muistaa, että tärkeää ei ole se kuinka monta tuntia ja kuinka paljon teet töitä, vaan kuinka fiksusti suunnittelet työsi ja tavoitteesi, ja tietenkin kuinka toteutat niitä!
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Asiantuntijasta esimieheksi - kasva pituutta ja leveyttä!
Asiantuntijoista tehdään usein esimiehiä. Tällöin on
tärkeää huomioida oman roolin muutos. Enää ei tarvitse olla
asiasisällöllisesti aihealueensa paras osaaja, vaan tehtävänä on
ennemminkin auttaa muita onnistumaan työssään ja ohjata heitä
haluttuun suuntaan. Tällöin korostuvat aivan uudenlaiset
ominaisuudet ja taidot.
Suuri haaste on siirtyminen entisten kollegoiden esimieheksi, sillä vaikeuksia saattaa aiheuttaa entiset ihmissuhteet ryhmän ja esimieheksi siirtyvän välillä sekä mahdollinen muiden tuntema kateus ja kilpailu. Tärkeintä on hahmottaa miten roolit poikkeavat toisistaan, mikä on asiantuntijan tehtävä ja mikä on esimiehen tehtävä ryhmässä.
Asiantuntijasta esimieheksi on aina roolin vaihdos. Uusi rooli vaatii uuden omaksumista ja vanhasta luopumista, tämä vaatii aikaa ja työtä. Prosessi ei ole vaivaton eikä helppo, sillä hänen on luotava uusi identiteetti. Uutta roolia tulee tutkia, opetella ja hyväksi johtajaksi kehittyä. Johtajaksi ei synnytä, vaan se on opittava taito, mutta halu olla johtaja on oma valinta. Ennen esimieheksi siirtymistä kannattaa tutkistele omaa halua, omia asenteita ja motiiveja sekä haluatko ottaa aseman tuomat tehtävät, vallan ja vastuun.
Suuri haaste on siirtyminen entisten kollegoiden esimieheksi, sillä vaikeuksia saattaa aiheuttaa entiset ihmissuhteet ryhmän ja esimieheksi siirtyvän välillä sekä mahdollinen muiden tuntema kateus ja kilpailu. Tärkeintä on hahmottaa miten roolit poikkeavat toisistaan, mikä on asiantuntijan tehtävä ja mikä on esimiehen tehtävä ryhmässä.
Asiantuntijasta esimieheksi on aina roolin vaihdos. Uusi rooli vaatii uuden omaksumista ja vanhasta luopumista, tämä vaatii aikaa ja työtä. Prosessi ei ole vaivaton eikä helppo, sillä hänen on luotava uusi identiteetti. Uutta roolia tulee tutkia, opetella ja hyväksi johtajaksi kehittyä. Johtajaksi ei synnytä, vaan se on opittava taito, mutta halu olla johtaja on oma valinta. Ennen esimieheksi siirtymistä kannattaa tutkistele omaa halua, omia asenteita ja motiiveja sekä haluatko ottaa aseman tuomat tehtävät, vallan ja vastuun.
Kuvaisin asiaa sanomalla, että
asiantuntijasta esimieheksi siirtyminen edellyttää pois
oppimista: pois siitä että tekee asiat itse, pois siitä että
ymmärtää asiat paremmin kuin muut, pois siitä että haluaa
loistaa valokeilassa, pois siitä että haluaa itselleen kunnian
tekemisistä.
Jos esimies jatkaa
asiantuntijan roolissa omalla erityisalueellaan, tulos on
yleensä huono. Ongelmaksi muodostuu silloin se, ettei kukaan
varsinaisesti johda; asiantuntija tekee edelleen täsmälleen
samanlaisia töitä kuin hänen niin sanotut alaisensa. Tällöin hän
ei johda vaan toteuttaa.
Esimiehen olisi hyvä kysyä itseltään
"Mitä itse odotan esimieheltäni?” Vastaus voi olla vaikka
tämänkaltainen:
”Hän on kiinnostunut työstäni,
pitää huolta työyhteisömme toimintaedellytyksistä, antaa
elintilaa toteuttaa ajatuksiani, toimii keskustelukumppanina
hankalissa tilanteissa, osoittaa uusia mahdollisuuksia, huolehtii
työtehtävien tasapuolisesta jakaantumisesta ja
oikeudenmukaisuudesta palkkauksessa, antaa positiivista palautetta
silloin kun siihen on aihetta ja antaa rakentavaa korjaavaa palautetta, ei vaadi enempää kuin
mistä työntekijällä on mahdollisuus suoriutua mutta ei myöskään
anna vain turhauttavan helppoja tehtäviä, on yhteisöllinen ja
sosiaalinen, ottaa huomioon
yksilölliset ongelmat."
Alkuvaiheessa esimies kokee turhauttavaa
ja hämmentävää rooliristiriitaa, miten ajankäytön jakaa. Vanhat
tehtävät saattavat jäädä edelleen hoidettavaksi esimiestyön
ohella. Tehtävien ja vastuiden selvittäminen itselle ja muille
antaa tasapainon. Tällöin esimiehen oma itsensä johtaminen nousee
keskiöön. Ajankäytön hallinta, tavoitteellinen toiminta,
tärkeiden asioiden erottaminen vähemmän tärkeistä, vuorovaikutus
ihmisten kanssa, motivointi ja delegointi ovat tärkeitä
kehittettäviä asioita esimiestyössä. Saku Tuominen sanoo
”Huonosta johtamisesta puhutaan paljon, mutta ehkä kaikkein suurin
johtamisongelma on jokaisen johtajan korvien välissä. Harva osaa
johtaa itseään.”
Esimiehen on tärkeää kehittää
itseään koko ajan. Tärkein tapa on kokemuksen kerääminen
esimiehenä toimimalla. Organisaation sisällä voi myös hyödyntää
kokeneempia esimiehiä auttamaan ja opastamaan. Esimies voi myös
käyttää ulkopuolista valmentajaa ”coachia”, jonka etu on se,
että hän pystyy todennäköisesti tarjoamaan neutraalimman ja
laajemman näkökulman asioihin, koska hän on toiminut myös muissa
yrityksissä. Joskus on myös hyvä päästä päivittäisen työn
ulkopuolelle virallisempaan esimieskoulutukseen. Tällaisten
koulutusten haasteena on kuitenkin monesti, miten soveltaa opittua
tietoa omaan työhönsä kun palaa arkeen.
Millä keinoin tahansa kehitätkään itseäsi, lähde vahvuuksistasi. Opi ensin tunnistamaan vahvuutesi ja
kuinka voit niitä hyödyntää esimiestyössäsi. Sen jälkeen yritä parantaa heikkouksiasi, mutta älä keskity pelkästään niihin!
perjantai 14. helmikuuta 2014
Arvostavalla johtamisella KASVUA
Johtaja
ja esimies ovat olemassa ihmisiä varten. Heidän tehtävänsä on
pitää huolta työntekijöiden motivaatiosta ja siitä että töihin
on mukava tulla. Hänen on aktiivisesti haettava kehittämisen
kohteita, korjattava niitä ihmisten kanssa yhdessä ja pidettävä
huoli, että työn tekemisen edellytykset ovat kunnossa. Jotta
tällainen onnistuu, johdon asenteen on oltava ihmisiä arvostava.
Johtajan ja esimiehen täytyy uskoa, että yksilöt haluavat ja voivat kehittyä
ja kasvaa. Tätä voi kutsua arvostavaksi johtamiseksi.
Arvostava
johtaminen on yrityksen ja sen yksilöiden kasvun johtamista. Kun
tällainen johtaja ja esimies johtaa, hän Kuuntelee, Arvostaa,
Sparraa, Vastuuttaa, Uskoo ja Antaa palautetta, jolloinka syntyy
ihmisissä KASVUA. Kun yksilöt kasvavat, myös yritys kasvaa.
Arvostava johtamisasenne tuo siten monipuolista kasvuasennetta
yritykseen.
Kuuntelen
Arvostan
Sparraan
Vastuutan
Uskon
Annan palautetta
Arvostava johtaminen toimii sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Lyhyt tähtäin on päivittäistä johtamista, mikä tukee ja mahdollistaa hyvän suorituksen johtamisen. Kun yksilö on motivoitunut , häntä kuunnellaan ja arvostetaan, häntä sparrataan hyviin suorituksiin, häneen uskotaan ja hänelle annetaan palautetta, hän yltään parhaimpaan suoritukseensa. Johtamisen pitkä tähtäin pitää sisällään sellaisen aikaansaavan, kannustavan ja arvostavan toimintakulttuurin luomisen, joka tuottaa arvoa yrityksen asiakkaille, ja edelleen myös omistajille, henkilöstölle sekä yhteistyökumppaneille. Hyvä johtamis- ja toimintakulttuuri houkuttelee myös parhaat tekijät yritykseen, sekä innostaa heitä panostamaan työhönsä.
Millaista
sitten on ei-arvostava johtaminen? Meillä kaikilla on sellaisesta kokemusta.
Se on sitä kun johtajat ja esimiehet tietävät itse kaiken. Heillä
ei ole aikaa työntekijöilleen, koska he haluavat tehdä kaiken
itse. Jos työntekijä ehdottaa hänelle jotain, hän vastaa ”Hyvä
ajatus, mutta...”. Hän luo organisaatioon toimintakulttuuria, joka
passivoittaa työntekijöitä. Tällöin työntekijät tekevät vain
sen, mikä on pakollista ja mahdollisimman pienellä vaivalla.
Tällainen toimintakulttuuri näkyy myös asiakkaille ja
yhteistyökumppaneille.
Arvostava
johtaminen vaatii johtajalta nöyryyttä. Hänellä pitää olla myös
terve itsetunto. Hän tietää omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Hän
osaa johtaa itseään kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa
pelkistetysti sitä, että hän tiedostaa omat tavoitteensa, arvonsa
ja motivaationsa. Hän keskittyy tärkeisiin asioihin ja
yksinkertaistaa elämänsä. Hän suunnittelee, organisoi ja
toteuttaa tavoitteensa määrätietoisesti.
Tämä
sama pätee myös lasten ja nuorten kasvatukseen kotona ja kouluissa.
Tämä sama pätee myös mihin tahansa ihmissuhteeseen. Yksinkertaista. Arvostanko
vai enkö arvosta?
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Businessvalmennus – työkalu tuottavuuden ja hyvinvoinnin parantamiseen organisaatiossa
Mitä on businessvalmennus?
Business
coaching syntyi Yhdysvalloissa 1980 luvulla tilanteeseen, jossa
yrityksillä oli tarve joustavampaan johtamistapaan. Se rantautui
Suomeen vuosituhannen vaihteessa ja suomenkielisiksi termeiksi
muotoutuivat businessvalmennus tai yritysvalmennus. Suomessa
businessvalmennus on osoittautunut tehokkaaksi työkaluksi ja
menetelmäksi kehittää organisaatioiden henkilöstön ja johdon
tämän päivän työelämän edellyttämiä ominaisuuksia, kuten
itseohjautuvaa ja itsenäistä työskentelytapaa, henkilökohtaista
vastuunottoa, omien ajatusmallien ja osaamisen jatkuvaa uudistamista,
itseohjattua oppimista ja uudenlaista johtamista. Vaikka tänä
päivänä pidämmekin itsenäistä
työskentelytapaa ensiarvoisen
tärkeänä, käytännön johtajuus ei välttämättä tue
johdettavien itseohjautuvuuden kehittymistä. Nyt
peräänkuulutetaankin esimiehiltä ja johtajilta yhä suurempaa
luottamusta sekä luopumista käskyttävästä johtamistyylistä
kohti kannustavaa, motivoivaa ja oivalluttavaa johtamistyyliä -
valmentavaa johtajuutta.
Työelämä
on muuttunut entistä nopeammaksi ja vaativammaksi. Tehokkuus- ja
tulosvaatimusten korostuminen, jatkuva kiire ja uusien asioiden
oppimisen tarve koettelevat sekä esimiesten että työntekijöiden
jaksamista ja hyvinvointia. Jatkuvat yt-neuvottelut koettelevat sekä
alaisia että esimiehiä. On vaikea pitää motivaatiota yllä kun
saa koko ajan pelätä työpaikkansa puolesta tai irtisanoa ihmisiä.
Työpaikkojen kannustavuus, innovatiivisuus ja ilmapiiri ovat
yleisesti heikentyneet, stressi ja uupuminen lisääntyneet.
Työpaikkojen
huonon ilmapiirin nähdään johtuvan ennen kaikkea esimies- ja
johtamistaitojen puutteesta. Jo vuonna 2007 Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä "työelämän kansanäänestyksessä"
toivottiin merkittävää parannusta etenkin esimiestaitoihin ja
johtamiseen. Noin 90 prosenttia vastaajista laittaisi esimiehensä
ihmissuhdekurssille. Mielenkiintoinen tulos tässä kyselyssä oli
myös se, että runsas puolet vastaajista oli sitä mieltä, että
työntekijöiden olisi osallistuttava alaistaitojen koulutukseen.
Luottamukseen ja potentiaaliin
perustuva oppimisprosessi
Businessvalmennus on
luottamuksellinen, ihmisten potentiaaliin ja oppimiskykyyn uskova
pitkäkestoinen (6-12kk) prosessi. Se voi olla henkilökohtainen,
ryhmävalmennus tai näiden yhdistelmä. Businessvalmennus on
tietyssä mielessä yhdistelmä kehitysmenetelmiä psykologian,
aikuiskasvatuksen, urheiluvalmennuksen ja liiketoimintakonsultoinnin
alueilta. Prosessi lähtee nykytilanteesta ja etenee kohti henkilön
omia ja organisaatiolähtöisiä päämääriä ja tavoitteita.
Matkan varrella pohditaan yhdessä valmentajan kanssa onnistumisia ja
esteitä päämäärien saavuttamisessa. Valmennuksen aikana
valmennettava toteuttaa näitä päämääriä ja tavoitteita
kokonaisvaltaisesti omassa työssään ja henkilökohtaisessa
elämässään. Tämän prosessin, joka alkaa nykytilanteesta ja
etenee kohti päämääriä ja tavoitteita, ohjaamiseen valmentajalla
on käytössään erilaisia työkaluja ja menetelmiä. Esimerkki
tällaisesta yleisesti käytetystä menetelmästä ja työkalusta on
dialogi ja kysymystekniikat. Valmennuskeskustelu etenee dialogina,
kyselyn ja kuuntelun vuoropuheluna. Valmentajan tehtävänä on
ensijaisesti esittää kysymyksiä, haastaa valmennettavaa
ajattelemaan asioita eri näkökulmista ja näin auttaa
valmennettavaa oivaltamaan.
Mikä näistä - valmennus,
koulutus, työnohjaus, mentorointi
Businessvalmennus sekoitetaan
usein muihin samankaltaisiin menetelmiin, kuten opettamiseen ja
koulutukseen, työnohjaukseen ja mentorointiin. Vaikka valmentaminen
on myös opettamista ja koulutusta, sen tarkoitus ei kuitenkaan ole tarjota
valmiita vastauksia valmennettavalle. Työnohjaus on lähtöisin
sosiaali- ja terveysalalta ja keskittyy kuten valmentaminenkin
suorituksen parantamiseen, mutta ohjauksen mielenkiinto on enemmän
henkilön tämänhetkisessä tilanteessa työssä ja
henkilökohtaisessa elämässä. Valmentaminen on lähtöisin
business- ja urheilumaailmasta ja keskittyy siihen, miten päästään
tämänhetkisestä tilanteesta tavoitetilaan ja organisaation
päämääriin, miten hyödynnetään yksilön tai ryhmän
potentiaalia tehokkaammin ja miten muutetaa tämänhetkisiä
toimintatapoja tavoitetilaan pääsemiseksi. Mentoroinnissa taas
kokeneempi mentor keskittyy jakamaaan kokemuksensa, osaamisensa ja
ajatuksensa mentoroitavan kanssa. Valmentajalla ei välttämättä
ole vastaavaa kokemusta jaettavanaan kuin mentorilla, vaan hänen
tehtävänsä on tavoitteiden selkeyttäminen, motivointi ja
oivalluttaminen.
Moninaisia tarpeita ja hyötyjä
Businessvalmennus voi olla
organisaation sisällä tapahtuvaa tai organisaatio voi hyödyntää
ulkopuolista valmentajaa. Ulkopuolista valmentajaa käytetään
esim. tilanteissa kun organisaatiosta ei löydy tietotaitoa
valmentamiseen tai kun tarvitaan objektiivista tilanteen arvioijaa.
Koska menetelmä ja työkalut ovat uusia Suomessa, usein
organisaatiot hyödyntävät ulkopuolista valmentajaa esimerkiksi
tilanteissa, joissa halutaan kehittää esimiestyötä ja johtamista,
johtoryhmätyöskentelyä, hallitustyöskentelyä, tiimityöskentelyä,
myyntityötä, prosesseja. Myös strategian jalkauttaminen, yrityksen
sukupolvenvaihdoksen läpivienti, uuden tehtävän/roolin
haltuunotto, myynnin kasvattaminen, muutoksen läpivieminen sekä
suunnitelmallisuuden ja tuottavuuden ja ajanhallinnan terävöittäminen
ovat yleisiä tilanteita, joissa organisaatiot hyödyntävät
ulkopuolista businessvalmennusta. Valmennuksen tarpeen tunnistaminen
alkaakin organisaation tarpeiden kartoituksesta, koska tarpeet ovat
hyvin moninaiset kuten edellä mainitut esimerkit osoittavat.
Kokonaisuutena
businessvalmennuksen hyödyt näkyvät organisaatioissa parempana
tuottavuutena. Parempi tuottavuus syntyy hyvinvoivan ja motivoituneen
henkilöstön kautta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)